Sosiaaliset tarinat

Sosiaalinen tarina on pedagoginen työskentelymenetelmä, jonka avulla mm. kehitysvammaiset ja autismikirjon henkilöt oppivat ymmärtämään ja jäsentämään erilaisiin tilanteisiin liittyvää käyttäytymistä. Kuvin esitetyt tarinat hyödyntävät useampaa aistikanavaa, jolloin myös muistaminen paranee ja tieto on käytettävissä tilanteen eteen tullessa. Carol Gray alkoi käyttää sosiaalisia tarinoita 1990 -luvun alussa USA:ssa. Menetelmää voidaan käyttää neuropsykiatrisesti kehityshäiriöisten opetuksessa ja kasvatuksessa henkilöille,

  • joilla on vaikeuksia ymmärtää pelkästään puhuttua kommunikointia
  • jotka tarvitsevat useampaa aistikanavaa ymmärtääkseen
  • jotka tarvitsevat kirjoitettuja ohjeita muistaakseen.

Sosiaalinen tarina on eräs tapa opettaa sosiaalisia taitoja. Siinä visuaalinen tarina ohjaa sanoin ja yleensä myös kuvin ymmärtämään sosiaalista tilannetta ja jäsentämään siihen liittyvää käyttäytymistä ja valitun käyttäytymisen vaikutusta. Tarina on sosiaalisten tilanteiden ”kuivaharjoittelun” väline, jossa aito tilanne kohdataan ennakoiden, tehdään tutummaksi ja turvallisemmaksi.

  • Sosiaalinen tarina toimii tilanteessa muistin apuvälineenä.
  • Se auttaa keskittymään tilanteeseen.
  • Tarinan avulla voi nähdä, milloin tilanne alkaa ja milloin loppuu, ja näin kyseleminen, epävarmuus ja levottomuus saadaan hälvenemään.
  • Sosiaalisilla tarinoilla voidaan opettaa vuorovaikutustaitoja ja tapoja toimia eri tilanteissa.
  • Sosiaalisissa kuvatarinoissa visuaalinen tarina kuvin ja/tai sanoin auttaa sosiaalisen tilanteen ja siihen liittyvän käyttäytymisen ymmärtämistä.
  • Kuvatarinalla voidaan ennakoida, tehdä tutummaksi ja turvallisemmaksi sosiaalisia tilanteita.

Esimerkki sosiaalisesta tarinasta